Kemin ja Tornion vanhan rajan rajamerkit

Kemin ja Tornion vanha raja erotti 1300-luvulla Uppsalan sekä Turun hiippakunnat. Se on Suomen toiseksi vanhin sopimusraja. Ruotsin vallan aikana raja merkittiin kivisillä rajamerkeillä. Se on kokonaan kartoitettu maastossa.

Erityisen vaikuttavia ovat Kaisavaaran, Mustivaaran (Rajakirakka), Typpyrävaaran (Iso Kerovaara), Kerovaaran ja Porkkavaaran rajamerkit suurine kivilohkareineen sekä suuntakivirivistöineen.

Raja alkaa Tornion Kaakamon kylästä. Se jatkuu Ylitornion ja Kittilän Lapin kylien rajalle. Sieltä raja kulkee edelleen Pallastunturin länsipuolelle. Raja noudattaa vesistöjen valuma-alueita. Sen tarkoitus oli erottaa Länsipohja ja Pohjanmaa Lapista. Se tunnetaan myös Lapin ja eteläisten maiden rajana.

Raja vahvistettiin lopullisesti vuonna 1786. Merkittäviä rajapaikkoja ovat Rajakari, Koivuluoto, Saari Alakarvalan talon kohdalla Kaakamojoella, Kalliokoski, Kaisavaara, Mustivaara, Typpyrävaara ja Porkkavaara.

Rajakiviin ja -kallioihin on hakattu merkkejä. Niissä on myös vuosilukuja, kuten 1596, 1686 ja 1786. Raja on merkitty viidestä kivestä koostuvilla röykkiöillä (femstenaröset) sekä suuntakivirivistöillä.

Perämerellä Kemin ja Tornion rajalla sijaitsevalla Iso-Huiturin saarella on myös rajamerkki. Saaren korkeimmalla kohdalla on 1300-luvulla rakennettu suuri kivinen rajamerkki, Piispankivi. Se osoitti Uppsalan ja Turun piispojen kymmenysten rajan.

Ruotsin vallan lopulla Tornionjokilaakso (Länsipohja) ja niin sanotut historialliset Lapin alueet kuuluivat Västerbottenin lääniin. Jo Ruotsin vallan aikana jonkinlainen raja erotti Pohjois- ja Luoteis-Suomen muusta Ruotsista.

1300-luvulla Uppsalan arkkipiispa ja Turun piispa kiistelivät Pohjanlahteen laskevien lohijokien omistuksesta sekä niiden yläjuoksujen verotuksesta. Kiista ratkesi vuonna 1346, kun piispat sopivat hiippakuntien rajasta Tornionjoen ja Kemijoen välillä. Raja vahvistettiin virallisesti vuonna 1374.

Koe Keminmaan
parhaat elämykset